torstai 11. lokakuuta 2012

8. Synnytys ja raskaus

Kauempaa sivusta seuranneena mieleeni tullutta:

Raskausaikana mahaa ei pidä pitää kuin se olisi pallo, jota kanniskelee, vaan niin kuin olisi pikkuinen karvainen eläin, jota varovasti pitää käsissään niin, ettei se vain putoa ja sitä satu tai tule olleeksi kylmä sitä kohtaan: niin kuin olisi hamsteri käsissä tai karvapallo sylikoira.
Vausdin muutoksen, kolauksen tai muun rasituksen sattuessa ei mahaa pidetä kuin treenikassia vaan suomalaisen sosiaalisuuden tavalla "Hei me mennään!", niin tulee oltua reaktiivinen, välittävä ja huomioon ottava kivalla elämänmakuisella tavalla.
Jos täytyy varoa, ei se käy esinemäisesti, vaan tervehenkisen onnellisen eheän mielenvireen tuomalla herkällä sointuvuudella ja elämänmakui8suudella. Vaali siis omat tarpeesi, sikiön tarpeet ja puolisosi ym. läheisten tarpeet sekä onnesi. Tavoitteena on sellainen eheä onnellinen sopusointunen ja sointuisan elämänmakuinen ja tunteikas mielentila kuin joskus luonnossa, kun tuntee sen sopusoinnun vaikkapa mökillä tuovan itselle onnellisen elämäntavan.
Miehistä ei voi ottaa mallia ollenkaan sillä heidän kehonsa ei ole synnyttämiseen sopivalla tavalla pidetty vaan liian jäyhä, jäykkä, kuiva ja piittaamaton. Synnytyksen lähetessä ei puolisoa saisi ottaa synnytykseen mukaan tueksi vaan hänet tulisi lähettää n. 150km päähän matkoille mökkeilemään tms., jottei häneltä tule erityisen paljon vaikutteita, muttei kuitenkaan ole niin kaukana, että nainen tuntisi eroikävää ja siksi samanlaistaisi häneen päin. Mallia (ja tukea) tulee ottaa elämänviisaista naisista, joiden oma synnytys on sujunut hyvin - ei työkoneista vaan kokemuksellisesti elävisträ tuntevista naisten tapaan elämänviisaista naisista.
Sukulaiset eivät ole keskenään samanlaisia. Samanlaisuuden perusteella et voi ottaa mallia äidistäsi, siskoistasi tai muista läheisistäsi, vaan sinun on samaistuttava elämänviisaisiin naisiin, joilla on erinomaiset synnytykseen liittyvät asenteet ja kehoon liittyvät tavat, joista ottaa mallia.
Et voi myöskään ottaa mallia sikiöstä synnytykseen, sillä sikiä on nuori ja vailla kunnollista maailmankuvaa. Sikiö on keskittynyt omasta osuudestaan huolehtimiseen, ei äidin osuuden saamiseen oikealle tolalle. Niin kuin jokaisessa olosuhteiden huonioon ottamista ja tilanteeseen mielekkäästi reagoimista sekä sopeutumista vaativassa tehtävässä, on sinun tämäkin tehtävä itse, etrillisenä yksilönä, tuntemuksiasi herkästi seuraillen. Ole kokemuksellinen! Vältä älyllisyyttä, kuivuutta ja kehosta vieraantumista! Anna tuntemustesi sanella virittyneisyytesi eri elämänalueille ja tapasi olla kokemuksellinen, Älä pidä vastaan vaan virtaile elämäntavassasi siihen suuntaan, johon tilanne tuntuu luonnostaan kokemuksellisella ja hienoisten herkkien vaikutelmien tasolla vievän. Virtaa kokemuksen mukana siihen tapaa kuin katselet kävelyllä ohi kulkevia oksia kävelytien yllä.
Synnytys ei ole tarkkarajainen jakso, niin kuin ei päiväkään jakudu blokkimaisesti vuorokaudenaikoihin, vaan siirrytään liukuvasti raskauden vaiheesta toiseen ja synnytykseen. Kun raskauden suojelevat aivan alkuajat ovat ohi, alkaa vähittäinen liukuma kohti synnytystä. Synnytyksen ei kuulu tapahtua tiettynä ajankohtana vaan silloin kun tuo yksilöllinen sikiö sinun yksilöllisen vatsassa silloisessa yksilöllisessä elämäntilanteessasi kokee olevansa kyllin valmis ja kun sinulle olisi sopivinta. Kuuntele tuntemuksiasi, äläkä älypohjaisesti tai ennakkokäsitysten varassa laita vastaan sille, miten olosi, kehosi asento, mielenvireesi ja synnytystä edeltävä vaihe omia teitään kehittyvät.
Venyttele siten kuin kehosi tuntee oikeaksi. Ei ole liian aikaista venytellä vaikka aikaa olisi vielä paljon. Tee mikä tuntuu oikealta ja turvalliselta. Kun katselet puita ja muuta luontoa venytellessäsi, niin liikkeet sujuvat helpommin, kun mielentilasi on onnellisempi ja eheämpi, seesteisempänä jaksat laajempia liikkeitä ja ne menevät oikein pakottamattoman hyväätekevin tavoin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti