112. Hulluus ja sen tunnustaminen, että ihmiset valehtelevat

Omaan ihmiskäsitykseeni ei kuulu, että joku olisi hullu. Sen sijaan hulluksi leimaamista on kyllä. On sekä sitä, että joku pahantahtoinen tai ymmärtämätön ihminen, ihmisryhmä tai taho leimaa toisen hulluksi, sekä sitä, että se pakenee vastuuta vetoamalla totaaliseen arvostelukyvyttömyyteensä.
On ihmisiä, joilla on aivan liian korkea asema, siis aivan liian suuri vaikutusvalta vastuuntuntoonsa ja/tai osaamiseensa nähden. Silloin he eivät välitä tekojensa todellisista seurauksista, muttei siinä ole mikään erillinen ilmiö nimeltä hulluus. Tavallisesti sitä nimitettäisiin pahuudeksi tai vastuuntunnottomuudeksi, jopa idioottimaisuudeksi. Oikea määrä kunkin vaikutusvallalle saadaan "Elä ja anna toisten elää!"-ohjeen mukaan toimimalla ja antamalla kullekin sen mukaan muttei enempää tilaa ja vaikutusvaltaa. Toisiin tai johonkin ryhmään/ryhmiin kohdistuvissa teoissa pitäisi olla samat kriteerit plus ne mitkä työntekijöille eli vastuuta on kannettava tekojensa kaikista seurauksista ja osaamisen, havaintokyvyn, jaksamisen ja motivaation on oltava tehtävään sopivat ja siihen riittävät.
On myös niitä sosilisesta manipulaatiosta kiinnostuneita, jotka matkivat hulluuden piirteitä saadakseen ne väärinkäsityksin muiden niskaan hulluuden leimana.
On myös ryhmiä, jotka eivät ymmärrä toisia ryhmiä tai haluavat sanoutua näistä irti saadakseen elää omalla tavallaan tai paremmassa asemassa kuin nuo muut, jotka he kai ajattelemattomasti leimaavat hulluiksi. Mutteihän se tarkoita, että nuo toisenlaiset olisivat mitenkään viallisia sen vuoksi.
Paljon valehteleva voi väittää asioita miten pieleen vain ja varsinainen soppa syntyy, kun on muutama valehtelija tai useampikin ja jonkun muun ryhmän rehellisempi jäsen uhrina.
Tai sitten joku väittää valehtelijaa hulluksi, kun tämä ei vain voi sanoa suoraan, mistä kenkä puristaa.

Tunnetilat ovat eri juttu: on hermostuneisuutta, masennusta yms elämäntilanteiden aiheuttamia suuria tunneraktioita. Niiden tehtävänä on auttaa yksilöä keskittymään tilanteen haasteisiin vastaamiseen. Usein elämäntaidon puute, liian keinotekoinen ulkoa luettu ajattelutyyppi tai väsymys aiheuttaa sen, jos tunnereaktion tulos on jotenkin holtiton. Usein holtittoman oloinen tunnereaktio voi myös olla keino ottaa etäisyyttä joistakin pikkutarkkuuden, järjen tms vaateista, jotka eivät ilanteeseen sovi, ottaa tilaa elämälle. Se tietenkin voi tarkoittaa, että tarvitsee töistä lomaa tai paremman opiskelualan tms.

Sosiaalisten suhteiden myötä voi toisilta tulla niin paljon vaikutetta, jos heihin nojaa, että oma tuttu katsantokanta ja oma järki katoavat ja sen sijaan pitäisi tehdä tuon toisen tavalla, mitä ei ehkä osaa. Toisen tavalla tekeminen on ryhmän yhteispelin ja mallista oppimisen kannalta tärkeää, mutta  jollei opi tai osaa toimia toisenvaikutteisena, niin on vain odotettava oltava itsenäisempi, elettävä arkeaan, niin että oma arvostelukyky, omat taidot ja oma näkökulma palaavat.
Seksuaalisissa suhteissa on vastaava vahvempana sekä kovin tärkeään asiaan, kymmenien vuosien mittaisen ihmiselämän alkuun, liittyvä keskittyminen, missä tunteet auttavat löytämään hyviä teitä.

Liiallinen mielikuvitus liittyy kai suureen vaikutusvaltaan, jopa oman taitotason yli meneviin mahdollisuuksiin päättää asioista.
Pelkkään yhteen perspektiiviin, yhdenlaisiin taitoihin satsaaminen jättää huomion piiristä pois tai liian heikolle huomiolle muun elämänpiirin asiat ja on siis taitamattomuuden ja piittamattomuuden muoto.
Iän myötä hienompiin taitotasoihin satsaaminen ehkä jättää perustason tekemiset pois, milloin syntyy vastaava ilmiö, jota muistettu elämänkokemus ja muistetut taidot lieventävät. Riippuu siitä, miten paljon on kunnolla tehtyä peruselämän tekemistä arjessa tai elämässä, säilyvätkö taidot kunnollisina - kai että onko sitä vai eikö ollenkaan, mihin kai auttaa kiehtovien tekemisten löytäminen tai sinällään tyydyttävän monipuolisen elämän kuten vaikka monelle puutarhanhoito kuulemma on.

Uskonto ei käsittääkseni myöskään ole hulluutta, ei edes vieras uskonto. Yhteisöt vain ovat sopeutuneet tiettyihin tukipylväisiin ja uskonnon mukana tulee helposti iso kimpale elämäntapaa ja yhteiskunnan kuvioita sekä sosiaalisten suhteiden tyyppiä. Tarvitaan traditiota, viisautta, johon luottaa ja joka käy yli nuoren ihmisen tai keski-ikäisenkään oman ymmärryksen. On voitava oppia muilta vaikkei se kävisi järjen vaan ihmisen muiden kykyjen kautta. Tarvitaan tilaa tunteille, elämänviisaudelle, moraalille, sosiaaliselle silmälle, taidolle, herkkyydelle, tunnelmatajulle, ikaikaisuudelle, eheydelle, kauniile arvoille, hyvälle laadulle, vaikkeivät ne ole insinöörimäisiä ja vaikka kukin osaa niistä eri asiat. Jos perinteisesti on nähty uskonto tärkeänä tukipylväänä yhteisölle ja yksilön elämälle, niin on tärkeää mahdollisuus siihen satsata, esim. siksi että jumala kuulee rukoukset.
Toinen kysymys on ihmisen tarpeesta itsenäisyyteen, mikä usein vaatii sitä, että tekee omia valintoja, kuuluu eri ryhmiin, saa kuunnella omia mielipiteitään eikä aina vanhempien. Se on eri kysymys kuin kysymys uskontokunnasta vaikka nivoutuukin siihen.
Usein, jos ihmisillä on eri taidot, niin toinen ei näe toisen perusteluja mutta tuon toisen valinnat voivat toimia käytännössä ja yksilönvapaus on toinen syy hyväksyä toisen omaa arvostelukykyä, on tärkeää saada harjaannusta, jotta omat jjalat kantavat. "Elä ja anna toisten elää"-ohje asettaa puuttumiselle rajat: ylkeensä ei toisten elämään saa puuttua, ei edes läheisten valintoihin, (vain haittavaikutuksiin muille saa puuttua), vaikka ihmissuhde perustuisikin yhteistyöhön tai vaikka toinen olisi myödännyt jossakin muussa tai samassa asiassa aiemmin. Tyhmemmän ei pitäisi määräillä fiksumpaa sillä tyhmemi on aina pihalla ja herkempi on yleensä fiksumpi, mikä tekee hänen huomioistaan niin hienovaraisia, ettei tökerömpi niitä näe.

Musiikkia pidetään tervehenkisen elämän osana. Musiikki liittyy luonnolliseen kommunikaatioon tunteista, tekemisentavoista, elämäntavoista, tunnelmista, sosiaalisuudesta yms. Soivuus liittyy terveeseen toimivuuteen ja yhteiselon sujuvuuteen. Musiikki tuo ihmiselle mahdollisuuden miettiä omaa elämäänsä kokonaisuutena viisaammalla tavalla kuin useimmiten.
Musiikin ja muiden hienojen usein naisten osaamien taitojen varaan satsaaminen ei ole hullua vaan tervehenkistä mutta vaatii aika korkeaa taitotasoa ja tunteiden ymmärtämistä tuekseen, elämänviisauttakin ja sosiaalista silmää.

Miesten ja poikien liika raadollisuus on usein sosiaalisiin suhteisiin liittyen tullutta, joko muiden toiveista (miesrooli) yritettyä, muiden perässä matkittua, osaamattomana ruodussa tehtyä tai sitä, että luulee, etteivät muut ole katsoneet asioita pohjia myöten läpi. On ongelmallista, jos osaamaton mies on omin päin tekemisissä sellaisten erityyppisten ihmisten kanssa, joihin liittyen hän ei ohjaudu lainkaan, ei siis kuuntele järkeä heiltä vaan odottaa tutumpaa olemusta, tekemisentapaa, viestiä, mutta sen kai voi laskea tyhmyydeksi ja tyhmän liian suureksi vaikutusvallaksi tai vastuuntunnottoman liian suureksi vaikutusvallaksi.

Toisista maanosista muuttaneet kielen oppineet muiden seassa tai jopa isoimpana ryhm'änä jossakin eivät usein noudata kulttuurin perusssääntöjä eivätkä osaa sen perustaitoja, esim. kolua käymättömät aikuiset objektiivista ajattelua ilman sosiaalisia sivupolkuja, valheita ja näyttelyä tai eurooppalaismallista realismia.

Uskonto auttaa kuuntelemaan niidenkin viisautta, joiden ajatusten seuraamiseen oma ymmärrys ei yllä. Niin voi uskonto olla hyödyllinen yhteisölle, vaikkei jumalaa ehkäolisi.
Tunteilla ja elämänviisaudella on tärkeä rooli elämässä. Suurista asioista tunnemme vahvasti. Uskonto auttaa antamaan tunteille ja siis tärkeille kysymyksille ja elämänviisaudelle tilaa sen, minkä ne ansaitsevat.
Oman luontonsa äänen kuunteleminen vaatii herkkyyttä ja avoimuutta uudelle. Se on käyttöohjeemme kieli, jota uskonto auttaa kuuntelemaan.