Jos käyttää kovin fiksoitua perspektiiviä, esim. työn tai koulun, niin kroppakin on usein jäykkä etenkin hartioiden seudulta ja uusia asioita on hankalampi ottaa vastaan, on kapasiteetti lähes lopussa ja niin välke tms voi tulla vastaanotetuksi työperspektiivin läpi, johon tuo perspektiivi ei tarjoa eväitä.
Kehon tulisi heijastella ympäristöämme, jotta kunnolla ymmärtäisimme ympäristömme ilmiöt ja kykenisimme toimimaan tilanteissa mielekkäästi täyden kapasiteettimme mukaan. Jos seisot jonkun lähellä, kroppasi kuvastelee tuon henkilön luonteenomaista tyyliä oman tyylisi lisäksi ja välejänne, puheenaiheita yms. Vastaavasti, jos seisot seinän vieressä tai sohvan vieressä, niin sekin on eri juttu, sekä sosiaalisesto että liikkumismahdollisuuksien kannalta. Mistä tulee valo, mitkä ovat kulkureitit, laulaako ulkona puussa lintu, millainen sää on, onko väkeä paljon ja ovatko he tuttujasi, nuo kaikki heijastuvat kehossasi ja terve keho on eläväisen rento, koko ajan muotoaan muuttava, elämän virrassa muakan sen ilmiöt ymmärtäen ollen omalla tavallaan tekemisissä muiden ja tapahtumien sekä fyysisen ympäristön kanssa kasveineen, eläimineen, säineen, valoineen jne. Mutta se onnistuu vain jos niska-hartian seutu on rento ja luonnollisesti pidetty.
6. maaliskuuta 2019 Ihmisen näkökykyä treenaa hyvin puiden ym elävän luonnon katseleminen, mikä onkin ihmisen luonnollinen aistiympäristö, johon lajinkehityksen kuluessa on sopeuduttu, sekä kai siksi helppo luonteva hahmottaa ja hyviä katselutottumuksia tuova sekä monimutkainen, nopeasti paljon hahmottava katse syntyy niin. Sen sijaan neliskanttiset muodot ja tyhjät pinnat kuten rakennetussa ympäristössä huonontavat näön havaintokykyä: katse on hitaampi ja ei niin hyvin nähtyä heti ymmärtävä. Siksi siis, jos pitää seuraa rakennetulle, etenkään kai niskan ja hartioiden seudun kohdalla hahmottaa rakennetun elinympäristökseen eikä pihapuun yms ensisijaisesti, niin silloin rakennettu hidastaa katsetta ja ohi kulkeva elämä menee liian vikkelään ja liian monimuotoisena, monesti kuin välkkyen, mistä kai pääsisi eroon, jos kiinnittyminen olisi puihin elinympäristön osana, etenkin visuaalisen ympäristön tärkeänä elementtinä ja myös tunnelmatajulla ghahmotettuna.
Autossa, esim. bussissa kyydissä ollessa kuski on usein sosiaalinen matkustajien kanssa ja luottaa osin näiden arvostelukykyyn. Jpos iis olet aika lailla neliskanttisiin asioihin, insinööritieteisiin tms huomiota kiinnittävä puiden, maalaamisen yms sijasta, niin visuaalinen kapasiteettisi on heikompi kuin ajamiseen tarvittava, mikä tekee maiseman häliseväksi ja ajamisen nykivämmäksi, ei niin jouhevaksi, ei niin viihtyisäksi, jos olet merkinnyt itseisi liian suureen sosiaaliseen asemaan taidon tai huolehtivaisuuden osalta, esim. naisen vaalivuus tai akateeminen suuntautuneisuus sivistyneisyyden osalta, mikä koskisi koko maisemaa, jossa eletään eikä vain työjuttuja aihepiirinä. Ajaessa ei riitä katsoa, että "joo, jotakin", vaan tarttee ymmärtää elämän ilmiöt, kaikki ilmiöt kunnolla silmänräpäyksessä ja elää maisemassa mukana ottaen kaiken heti viisaasti huomioon.
9.1.2019 Kaatumatautikohtauksessa voisi auttaja koettaa sanoa äänteenmukaisten merkitysten tyylillä "eeeiiiiiiiii - Jaa", missä tuo Jaa saa olla merkityksellä "ehkä". "iiii...":n kohdalla saisi olla hyvä huomio suunnilleen seisovien ihmisten päiden korkeudella ja vähän ylempänä. Kaatumatautisen näkökentässä saisi olla jotakin elävää, esim. ihmisiä, niin hän olisi paremmin elämässä mukana.
Täytyy varoa sosiaalisia suhteita, jotka ovat jotenkin ruutumallisia, esim. äidin käsitys siitä, kuka nuoremman polven ihminen ehkä sopisi seuraasi, sillä ruutumallinen ei lähde mukaan kaikkeen ja niin hänen huono kapasiteettinsa nähdyn ja elämän hahmottamiseen voi laittaa meiningin tilt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
One can comment under each blog post of mine, but the blogs are aimed for a global audience, so the comments too should be from a so general point of view, and with well workkng beautiful values.