sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

3. osan kohdat B501. ->

B501. Näin opit itse laatimaan parannusohjeyritelmiä
Kirjoitin hakemiston alkuun näin. Kopioin sen tähän, jottei se katoa, jos muokkaan hakemistoa.

"(Näin opit itse luomaan parannusohjeyritelmiä, jos olet itse suurin piirtein tai ihan terve: Terveellä ihmisellä ovat yleensä säätämisen taidot paremmat, vaihdetaan vaatetusta lämpötilan ja tekemisen mukaan, seurataan mielitekoja lösimättä ja valehtelematta, huomataan ottaa huomioon monta asiaa yhtä aikaa jatkuvasti aihepiirissä kuin aihepiirissä, tavoitellaan terveitä elämäntapoja jatkuvasti kaikessa. Tällainen aloittelijan kuulosteleva, arkijärkinen elämää ymmärtävä, asioita maisemana katsova näkökulma on yleensä hyvä vaistoviisauden ym luonnostaan ihmisen kykyihin kuuluvan oppimiseen, luulen.)
Luulen, että pääkaupunkiseutulaisilla (mistä olen alun perin kotoisin) on samantapaista näkemystä parantamisesta: heillä se on usein monta pientä huomiota, jotka summautuvat joksikin tietyksi ohjeeksi, että mitä sen ja sen vaivan kanssa kannattaa tehdä. Jos jollakulla on osaamista, niin ei isokaan kirjoitusurakka niin kauan kestä: yksi kohta tietokoneen kanssa turaamisineen ehkä vartin, pidempikin vain puoli tuntia, ja siitä moni kai voisi jo parantua yhden kerran työrupeamalla. Jos kirjoittelisi kolme palasta päivässä, niin vuodessa ohjeita olisi jo tuhat, ja urakka kai sillä hoidettu, jos hakemiston samalla tekee. Mutta eihän ohjeita tarvitse olla enempää kuin yksi, jotta kannattaisi se kirjata ylös: voi sillä jo auttaa joitakuita takenties montaakin. Perusohjeita (esim. päänsärkyä jonakin vuorokaudenaikana, miksi, mikä auttaisi), lähtökohtana toimivaa näkökulmaa opettamassa, olisi hyvä olla monen yleensä ihan terveen ihmisen tekemiä."



B502. Intian sairaudet ja lähestymistavan elinvoimaisuuden vaaliminen
Intiassa kai on paljon sairauksia, mutta voiko osa niistä johtua siitä, että kun joku intialainen tavoittelee tervehenkisyyttä pysyäkseen terveenä, niin hän kenties tulee ottaneeksi mallia briteistä ja mm heidän kuivasta ajattelustaan. Mutta kuiva ajattelu ei ole elinvoimaista, elinvoimaisuutta ja tervehenkisyyttä vaalivaa vaan laiminlyövää, huomioimatonta ja siksi terveydelle haitallista kuin vähenergiaisuus ja sairaiden seura. Sen sijaan skottien käyttämä ajattelu vaikuttaa tervehenkiseltä: tunnelmatajuiselta, aistivoimaiselta, käytännönläheiseltä, konkreettiselta ja elämänmakuiselta ja siksi terveydelle hyväksi.
Oman osaamisen eri puolissa voi olla näitä eri verran. Esim. hyvänä päivänään tuumii, että tänään voinhan vaikka mitä, vaikka tuon ja ensin noita ja sitten noita ja näinhän saan ne luonnistumaan mainiosti, vaikka huonona päivänä olisin ollut elämänviisaudessa liian kömpelö j huomaamaton. Mutta tämä vaatii tervettä järkeä tuekseen, esim. ajattelukurssini http://pikakoulu.blogspot.fi tai engl. käännös http://quickerlearning.blogspot.fi ja terveiden elämäntapojenohjeitani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html ja engl. käännös alkuosasta http://finnishskills.blogspot.fi/2015/11/healthy-ways-of-living.html .

Intialaisienolemuksesta tuli mieleeni, että auttaisiko oloa lisätä ruokavalioon joskus hiukan (brasilialaisia?) tacolastuja, jotakin pähkinää ja suomalaisen tyyppistä aika tavallista tummanpuoleista suhtkoht kurttuista lehtisalaattia tms?
Brasilialainen: taitava, pähkinä: elämän koettelemuksen tapainen, suomalainen salaatti: taidolla, elinvoimalla, elämänviisaudella ja tervehenkisyydellä elämän koettelemuksista huolimatta hyvää elämää ihan niin kuin Suomen vuodenaikojenkin kanssa.



 B503. Salmonella ja mieti punaista lihaa & kanojen elämää kanalassa
Voisikohan salmonella sittenkin johtua siitä, että kana on jäänyt osin raa'aksi, punaiseksi joltakin kohden, ollut isiis uunissa liian vähän aikaa tai liian kylmässä uunissa? Mihin auttaisi paistaa kanaa vaikkapa viisi minuuttia pidempään kuin ohjeessa ja vähän kuumemmassa kuin ohjeessa. Mutta jos siis olet syönyt osin raakaa kanaa, mieti, syöneesi punaista kananlihaa mm kanan seassa. Ja jos raa'aksi jääneessä kanassa on enemmän pöpöjä, niin ne kai ovat kanalasta: mieti kanojen elämää: kanalassa on pölyistä, kuiva ja ilma ja rapaista kuin kumisaappat jalassa ja kanat ovat aika lailla tavoilleen piintyneitä, kenties lautaseinäisessä kanalassa, syövät siemeniä tai kananrehua ja ovat sosiaalisia toisten kanojen ja muiden, mm ihmisten kanssa, aika viisaitakin kai.



 B504. Sokeritauti ja ettei samaistu ruokakeskeisiin
Etenkin katso kohta
12. Sokeritauti ja positiivinen asenne luonnollisiin virikkeisiin
http://parantamisesta.blogspot.fi/2013/01/sokeritauti-ja-virikkeiden-paljous.html
 Se on hyvä ohje terveenä pysymiseen ylipäätään ja siksi kirjoitan muut sokeritautia koskevat huomiot tähän erikseen.

Jos sokeritauti huonontaa näköä, niin kiinnitä huomiota siihen, oletko parhaillaan samaistunut johonkuhun tai joihinkin, jotka juuri istuvat syömässä tai pohtivat, söisivätkö tänään jäätelöä, kääretorttua tms sokeripitoista. Jos ihminen pitää herkuista, niin hän saattaa olla osan aikaa herkkujen syömisen tuokioon keskittynyt, siis huomio vain lähialueella ja ruokatuntemuksissa, mikä kauemmas katsovalle näyttäytyy kauemmas ulottuvan huomion puutteena. Eli jos näkö kärsii sokeritaudista, niin pitäisi samaistua toimeliaisiin eikä sokeritautia tai ruokaa miettiviin tai syötyään istuskeleviin ja seuraa pitäviin.

Makeate syödessä ei saa unohtaa vihanneksia ja kunnon ruokaa. Yleensä makea kuuluu jälkiruuaksi, mutta jos olo kaipaa, niin voi sen jälkeenkin haukata hedelmää, voileipää, juotavaa, tms.
Jos jokin ruoka on kehno, jätä se syömättä.



B505. Synnytyksen jälkeiset yms
En näitä tunne, kun ei minulla ole lapsia, mutta joidenkin äitien tunnemainen vaikutelma on, että jälkeiset pitäisi syödä. Mutta kenen vai koiranko?
Napanuora on ollut tapana katkaista ja laittaa sen pätkiin solmut, mutta mitä tapahtuisi, jos vauva varovasti vetäisi napanuorasta? Voisiko se lähteä jotenkin luonnollisella tavalla irti, jos äiti on tajunnut, että hyvä, nyt on vauva syntynyt, ei ole enää mahassa, ei ole mahan tarpeen olla entisellä tavalla?
Vatsanseudun ja äidin olisi kai jotenkin toivuttava fyysisesti. Siihen on kai jokin vaistoluonnon mukainen tapa. Auttaisiko, jos olisi tuoreita lehtiä, jotka tuovat luonnon mieleen, ja niitä antaisi muutaman tai kourallisen äidin vatsan päälle, olisi tuoksukin niistä, niin olisiko helpompi olla oikealla tavalla? Jotenkin viisas. (Talvella puolukalla on vihreöt pyöreäreunaiset lehdethangen alla. Mänty taas opettaa, jos on taipumusta epäonnistumisiin ta huonoon taitotasoon, eli mänty voisi tässä olla parempi kuin kuusi.)

* * *
Oisko luonnollinen synnytysasento niin kuin rinteessä? Pää ylärinteessä ja painovoima osin vetäisi lasta laspäin ja osin ponnistaisi. Rinteen kaltevuus luokkaa 30 astetta (20-60 astetta sen mukaan mikä tuntuu oikealta äidistä). Rinne voisi olla epätasainen, esim. pieni hylly peffalle, pyöreät painaumat tai hyllyt kantapäille tms

Minulla on vaikutelma, ettei kohtu alatilassa ole helpointa synnyttää, vaan kohtu ylhäällä tai keskellä toimii vatsan seudun lihaksisto luonnollisimmin.

Synnytys on äidille fyysinen haaste ja vain hänellä itsellään tiettynä hetkenä, hän itse nousee sen haasteiden tasalle, eikä niin, että synnytyksessä avustava tai läheinen voisi tuputtaa että tukeudu nyt tuohon naishenkilöön, kun onhan hän synnyttänyt lapsensa aikanaan, sillä eihän tuo toinen juuri silloin synnytä eikä hän oppinut kaikkea mahdollista eri ihmisten synnytyksistä. Epäliikunnallinen, istumatyötä tekevä, järkimoodiin erikoistunut keskustelevainen ihminen ei ole ollenkaan viisas kropaltaan tai tilanteiden huomioimisessa, eikä ole kituuttaja tai nipo taitava myöskään, eikä lakihenkinen. Ainoa, mihin voi fyysisesti tukea on oma liikunnan harrastus, oman kropan tuntremukset ja oma ymmärrys kehon toiminnasta. Mallia voi ottaa vain liikunnallisesti lahjakkaista, ei esim musita synnyttäjistä, sillä heidän kroppansa tyyppi on toisenlainen ja samoin heidän mielenlaatunsa, mikä vaikuttaa esim. lihasten kireyteen, venyvyyteen, tempoon, voimiin, yrittämisen tavan viisauteen, toisten huomioimisen tapaan jne. Synnytys on mitä luultavimmin haaste, jonka tasalle kasvetaan kuuntelemalla kehon tuntemuksia liikuntaharrastuksen tapaan, siis rakennetaan elämän perustaitojen varaan, ei erityisten synnytysharjoitteluiden.



B506. Silmät seisoo päässä ja huomio vasempaan käteen
Jos on jotenkin pysähdyksissä niin, että silmät seisovat pässä, niin jos yrittää liikuttaa vain silmiä, niin se on kuin itsensä raastamista liikkeelle, liian yksipuolista eikä toimeliaisuuden vireen mukaista. Sen sijaan pitäisi saada kropan liikkuvaisuus mukaan. Vasen käsi on tavallisen liikkumisen perusosa ja intuitiivisempi, parempi siis oikean uoman/vireen löytämiseen. Koeta siis kiinnittää huomiota vasempaan käteesi kenties liikuttaa sitä vähän tavalliseen tapaan, niin lähtevätkö silmät silloin liikkumaan tavallisesti?



 B507. Niskan taivutus liian taakse ja eteenpäin käpertyminen
Jos niskaa taivuttaa taakse, niin pitää olla kovin varovainen, ettei taivuta liian taakse, jottei vaurioita niskaa. Taaksepäin taivutuksen jälkeen on yleensä hyvä käpertyä eteenpäin kumaraan ja kädetkin etusivulle käppyrään tms ja olla niin rauhallisesti rentoutuen puoli minuuttia tms, niin ryhti jalihaksisto toimivat taas tavallisilta kohdiltaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti