sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

60. Synnytyskivut ja tilanteeseen mukautuminen

Elämän eri toimintoihin keskitytään ja se parantaa olennaisesti niissä pärjäämistä. Jotkin elämänalueet vaativat olennaisesti omanlaistaan (ei-näyteltyä) tyyliä, elämänviisautta ja hetkessä reaktiivisesti elämistä. Jollei näitä vaali, voi kyseisissä tekemisissä satuttaa itsensä tai muuten pärjätä huonosti.
Synnytyksen kuuluisi olla luonnollinen osa elämää, joten jostakin naisen omasta luonnosta pitäisi löytyä ohje siitä, miten siihen asennoitua hyvin ja suoriutua siitä hyvin. Se on kuitenkin juuri tilanteisiin ja elämän jaksoihin liittyvää viisautta eikä voi olettaa arjen tasaisen virran, jollei se ole kovin rento ja elämänviisas sekä tervehenkinen, kantavan siinä parhaiten. Siksi vanhat mielikuvat arjen vakaina pysyniestä hetkistä eivät välttämättä ole sopiva ohje synnytyksestä selviytymiseen vaan lapsuusaikaisten mielikuvien ja kenties kropan osalta nihkeän äitisuhteen sijasta pitäisi satsata niihin mielikuviin, joita on synnytyksessä taitavista elämänviisaista naisista ja pikemminkin elämänviisaan ystävän tukeen kuin muodollisempiin epämukaviin väleihin.
Elämän eri hetkissä on keskittyminen erilainen: eri elämänalueet ovat keskiössä, eri kehonosat keskiössä ja tunne-elämälle tärkeitä, eri tekemiset esim. vahvasti eläminen vai pondeeraaminen, elämänviisaus tai pingottamisen välttäminen. Eri tekemisiin ja hetken vaatimuksiin voi sukeltaa eri tyypin ihmisenä kuin laulun meininkiin voi lähteä mukaan ja sitä on hetkisen aikaa omassakin elämässä.
Usein puun oksiston katseleminen samalla kun miettii jotakin, tuo tunteenomaista elämänviisautta yms syvyyttä ajatuksiin, ymmärrykseen, tuo ihmisluonnon viisauden lähemmäs.

Mutten tästä nyt sitten synnytykseen liittyen tiedä, arvailen vain niin kuin tässä blogissa muutenkin.

Jos voisi synnyttää aiemmin, esim. kuukautta aiemmin, ennen kuin vauva mahassa on kasvanut liian suureksi, niin synnytyskipuja ei varmaankaan niin tulisi - esim. jos vauva tuntuu olevan jo aiemmin tulossa maailmaan, niin silloin jo heti, sillä kai äiti osaisi vauvan paremmin, herkemmin ja vaalivammin hoivata, jos synnytys olisi helpompi.

7.2.2016 Voiko olla, että äiti miettii lapsensa syntyvän liian aikuismaisesti miettien syntymistä, mikä ei ole hyvä tapa, koska aikuiset ovat sopeutuneet aikuisten elämään eivätkä syntymisen kaltaisiin vaistoluontoa kuunteleviin kenties elämänfilosofisestija tuntein miettivin tekoihin - vähän niin kuin jäsenelle sopivan asennon etsiminen kuuntelemalla kehon tuntemuksia tai omien tuntemusten kuunteleminen, että mitä tervehenkistä tekisin tänään ja miten saisin sen sopimaan päivääni.

30.4.2016 Jos ja kun äiti on tottunut pitämään vauvaa vatsassa pitämällä alavatsan seudun kulkutien kiinni lihaksilla tai kireydellä, ja vauvakin on tottunut siihen, niin se siis estää syntymisen ja niin noista tottumuksista pitää alavatsan seudussa jotakin kireällä tai suppeana pitäisi päästää irti ja vaihtaa johonkin sellaiseen kuin venyttely lämpimässä tai lämpimin lihaksin tms missä reitti venyy, aukeaa, laajenee, on rento ja hyvä olo, mikä lisää venyvyyttä, on positiivinen mieli nyt juuri syntymiseen ja lähitulevaisuudessa myös, on reitti auki, avara vauvan tulla.

Luulisi kanssa, että jos äiti on yhtään epäileväinen siitä, sopiiko vauvan nyt tulle maailmaan tai heidän elämäänsä, niin synnytys sujuu hankalammin, ristiriitaisemmin, jos ollenkaan, ja voi siksi olla kivulias. Mutta jos äiti tuumii, että nyt on vauvan hyvä tulla maailmaan, perheessä on paikka hänelle kasvaa hyvin aikuiseksi, on elintilaa elää vapaasti ja olla oma itsenäinen yksilönsä harmoniassa ympäristön ja etenkin vanhempien toiveiden ja elämän kanssa, niin synnytys sujuu helpommin, on synnytysteissäkin tilaa syntyä, syntyminen on luontevaa ja hyväntuulisuuden tapaan eheä hyvä idea. Jolleipaikkaa perheessä ole nuijimatta kasvaa, niin pitäisi miettiä vauvan antamista muille jo alkuun, pian syntymän jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti