140. Muistinmenetys ja hyväätekeviin perspektiiveihin palaaminen

Muisti toimii yleensä hyvin, kun on tietty vakiintunut perspektiivi, joka on kiehtova ja elämänmakuinen ja mielenkiintoisen tasoinen taidoiltaan, jota yleensä käyttää. Mutta iän myötä oppii uusia taitoja ja niiden myötä uusia perspektiivejä yhä helpommin ja niin vanhat perspektiivit jäävät liian alkeellisiksi ollakseen kiehtovia ja niin niiden yksityiskohtia tai niiden tapahtumia ei muista yhtä hyvin. Toisaalta paljon vaativampia, juuri nykyisin kiehtovia asioita taas muistaa hyvin.
Muistinmenetys liittyy yleensä perspektiivinvaihdokseen: ollaan kiinnostuneita jostakin kiehtovammasta kuina iemmin ja niin vanhan perspektiivin asiat jäävät pois mielestä. Tehdään mielekkäämpiä asioita mielekkäämmällä tavalla.
Myös ikävät asiat voivat aiheuttaa muistinmenetyksen: ikävän perspektiivin sijasta valitaan mukava aihepiiri. Usein osa ikävistä asioista on siinä, että niitä on lähestytty väärällä tavalla. Oikealla tervehenkisen hyväätekevällä tavalla lähestyttyinä ne eivät olisi olleet ollenkaan niin haitallisia. Esim. jos joku on vihamielisen pahantahtoinen mutta sanoo, että ikävää, kun sinulle nyt vain kävi näin, niin tuon pahantekijän kanssa kaveraamisen haluaa painaa pois mielestään, pois käytännön elämästään ja satsata niihin asioihin ja niihin ihmiskontakteihin, jotka vievät elämää hyvälle tolalle käytännössä.
Kanssa jos on jokin äkillinen aika lyhytkestoinen (sekunneista viikkoon kai) tapahtuma aivan toisesta erihenkisestä perspektiivistä aivan toisenlaisesta elämänpiiristä kuin tavallisesti, niin toisenlaisesta, etteis illä ole jatkuvuutta oman arjen tavallisissa ympyröissä, niin sen voi helposti unohtaa, jollei se ole itselle kohokohta vaan sivuseikka tai epäonnistuminen. Epäonnistumisten varaan ei voi rakentaa vaan ne voivat tuoda lisää epäonnistumisia, jos niitä muistelee, ja sivuseikat eivät tule keskiöön inttämällä vaan pitäisi kertoa, miksi ne ovat kiehtovia sinulle nykyisellään.
Muistin palauttamisessa on siis olennaista valita hyväätekeviä asioita, joista ihminen itse pitää ja jotka ovat hänelle kyllin kiehtovia ja sitä vaativuustasoa, josta hänen tällä iällä kiinnostaa kuulla. Muistinmenetyksen syynä oli väärien seikkojen nostaminen keskiöön, joten niille pitäisi löytää rooli sivuseikkoina ja jokin tapa olla niiden kanssa niin, etteivät ne häiritse elämää tai elämänlaatua. Myös sosiaalisissa jutuissa tulevat sivuutetuiksi ja siis unohdetuiksi ne, jotk a rikkovat itsemääräämisoikeutta ja moraalia vastaan tai ovat elämänviisaudeltaan kamalan puutteellisia, jolloin muistinmenetyksestä kärsivän itsemääräämisoikeuden tarkka varjeleminen auttaa muistamaan ja pitämään poissa määräilemästä nuo epäystävälliset ihmiset.
Toisaalta muisti vaatii virkkeellistä elämää toimiakseen, etenkin näköaistivirikkeitä. Tyhjän seinän tuijottaminen esim. sairastaessa voi tyhjentää muistin isolta osin, kun taas elävään elämään osallistuminen ja edes ikkunasta puita ja kadun elämää katseleminen voi auttaa muistamaan laajemman piitrin arjen asioita.
Myös liika urautuneisuus voi aiheuttaa sen, ettei muista urautumiensa ulkopuolisia asioita kovinkaan hyvin. Urautuminen liittyy kehon asennon urautumiseen, jolloin reaktiivinen liikuntaharrastus voisi parantaa muistamis- ja eläytymiskykyä.

24.11.2022   En tätä varmaan tuedä, mutta minusta on näyttänyt siltä, että tropiikkilaiset kylmässä ilmastossa voivat menettää ison osan muististaan, jos on viileää ja heidän ihonsa viilenee liikaa, sillä heillä on tropiikussa ollut jokin bakteerimuisti, joka kenties huomaa bakteereja samantapaisesti kuin suomalainen hajusta, liasta, jonkin pinnan tai paikan tunnusta jne pystyy päättelemään, miten ko paikassa on eletty. Bakteerimuisti on kai väliaikaisesti estynyt ihon kylmyyden vuoksi, joten paljon lämpimämmät vaatteet ja/tai lämmuttely täkin alla, mutta pää ulkopiolella, lämmittäisi kehon ja sitä kautta kai osa bakteerimuistista palaa, ja osa liittyi elämään tropiikussa eli se palautuisi tropiikkiin muuttamalla.