212. Ihmeparannusohjeyritelmä XXII * Väsymys ja elävöittävyys

Jos on väsynyt, niin ei jaksa kannatella itseään vaikeuksien yli, ei valita viisaimpia strategioita kantaa ongelmien yli, vaan voi tehdä tökerösti, tyhmästi, romahtaa ongelmiin. Ja tämä kai on tavallista väsymystä, jokaon tuttu esim. liian pitkästä työpäivästä tai uurastaen valvotusta illasta, rasituksesta kun ateriat ovat jääneet väliin, yms. Jos olisi tauonnut rasituksesta aiemmin, kun huomio vielä oli eloisa ja itse elinvoimainen, onneen tarttuvainen, ja käyttänyt ajan lepoon, toipumiseen, ateriaan, mukavaan tekemiseen, niin ei olisi ollut niin väsynyt, että vastustuskyky on heikompi. Vastaavasti voivat elämän muut ongelmat, hankaluudet, huonot puolet, vaikkei oikein tietäisi, miksi ne juuri ovat niin ylitsepääsemättömiä, tuntua rasituksena, joka vetää piippuun, harmaaksi, toimimattomaksi, romahtelevaiseksi, helmpommin sairastuvaksi. Ja vastaavasti voivat elävöittävyydet, esim. täyden ymmärryksen mukaisuus, vaikkei tietäisi, miksi ne juuri elävöittävät ja tuovat voimia, korjata tuon tilanteen, keventää, tuoda onnekkuutta ja onnellisuutta, elinvoimaisuutta ja elävyyttä. Näin sekä parantumisessa että sairauksien ym onnettomuuksien välttämisessä on olennaista, ettei uuvu liiaksi, vaikkei oikein tietäisi, että mikäpuoli uupuija miksi se puoli olisi niin tärkeä tai että miksi tietyn tyypin eloisuus nostaa alhoista.