204. Revähtymät ja se, ettei jähmetä lihaksiaan kohmeloisesti paikoilleen

Lainaus kohdasta Liikunna jälkeiset lihaskivut:
"Jos jäykistää lihaksensa paikoilleen kuin kohmeloisena edellispäiväisen liikunnan jäljiltä, vaikka liikkuu kömpelösti tai hitaasti tai muutenkaan, niin lihakset eivät ole sopeutuneet senhetkiseen liikkeeseen vaan paikallaoloon, mikä tuntuu kylmässä oleskelusta tutulta kivulta, joka tuo mieleen monta pikku revähtymää esim. reidessä. Pitäisi siis liikkumisessa sosvittaa lihaksisto liikkumiseen eikä paikallaan pitämiseen kuin nyrjähtänyttä kohtaa tukisi."

Viileys ja kylmyys lisäävät taipumusta jähmettää lihakset paikoilleen kuin ei aikoisi liikkua niillä, ja myös revähtymien riskiä, mihin lämpö auttaisi.

Revähtäneen lihaksen rasitusta pitäisi keventää - kuin kipukohdankin - ja liikkua pikemminkin pehmeän lämpöisesti ja tuntevasti kuin järkiperäisen töksähtelevästi.

Katso myös 58. Kivut ja koko elämäntavallaan varominen13.6.2015

30.11.2019   Lainaaan tähän kohdan ruhejista, se tuntuisi sopivan revähdyksiinkin:
"D807. Ruhje ja kauniisti vaan
Jos jossakin kolhaisussa syntyy ruhje, niin se, miten mm verisuoniaan tulee pitäneeksi ja mitern seutua kohdelleeksi, määrää sen, kuinka paha ruhje tulee samasta kolhaisusta. Siksi pitäisi pitää ruhjeen tienoota ympäristöineen siten kuin tuntuu, ettei ruhje kovin paha ole. Eli kai lähinnä kevyesti, kauniisti, hiukan kohollaan, kauniiseen parempaan parantuvuuteen uskoen ja siihen satsaten, uusia kolhaisuja välttäen, että hetken nätisti nyt ja myöhemminkin viisaasti, niin ei kai niinpaha tule. Ruhjetta ei saisi unohtaa kokonaan, vaikkei se vaivaisi, vaan seudulle tarttis antaa ohjkeeksi, että terveesti nyt vaan, kauniisti niin kuin hyvä tulee, ja úskoa luonnon omaan parantuvuuteen, paranemisen ihmeeseen ja uskoa positiivisten tuntemusten näyttävän tietä parempaan parantumiseen."