Vanhemmiten ihmiset ovat tehneet monta omaa elämänvalintaa ja niin tavoitteiksi on jäänyt arjen mukavoittajia ym monen kannattamaa, ja niin samaistumisryhmä laajenee ja käy niin kuin ihan vieraiden kanssa jutellessa, ettei tekeminen oikein suju vaan on pidettävä taukoa ja yhdessä saadaan ehkä käytyä kahvilla tai jossakin tapahtumassa muttei paljoa muuta. Jos samaistumisryhmä olisi pienempi, niin meininki ei jäisi niin saamattomaksi ja ruokakeskeiseksi.
Taide, johon kai monen on tehnyt mieli tutustua, hankkia taiteilijantaitoja, niin taide on muistiinmerkitsemisen keino ja taiteen kuluttaminen vähän niin kuin lukemisen ymmärtämistä eikä elävää elämää itseään. Moni mielii suuria saavutuksia, joita taide tarjoaa, mutta vaativien asioiden kanssa tekemisissä olllessa meininkiin tulee tauko ja jos niistä puhuu muiden kanssa, niin nuo muut jättävät hämärän ymmällään olevan ilmapiirin eikä tekemisen meininkiä. Taide usein kiinnittää huomiota tärppeihin ja se taas nielee motivaatiota muilta tekemisiltä, joiden täkyinä tärpit olivat.
Moni kymmenissä vuosissa ikäänsä laskeva miettii hitautta, liikkumattomuutta ja saamattomuutta lukumääräisen iän piirteinä eikä vanhuudenvaivoina niin kuin ne toisille ovat.
Liikuntaa kun harrastaa, niin oma jumppa sortuu helposti näyttelemiseksi, kun miettii, että olisin näin hieno ja noin mutta sittenm se menee vanhan toistamiseksi eikä taidoksi ja niin siitä on tullut onttoa esittämistä, joka nielee energian jumpalta. Liikuntaryhmissä, joissa on jokin laji harrastettavana, tai puistossa kävelyllä on paljon enemmän ideaa, tekemisen iloa ja seurassa liikkuminen tekee liikkumisen paljon helpommaksi ja tervehenkisemmäksi, jollei näyttele. Koulujumpan muistelu tekee liikkeistä kaavamaisen ruutumalliset, mikä ei ole hyvä tapa liikkua vaan olisi kuunneltava tuntemuksia ja liikuttava aikuisen kypsän ihmisen tapaan monimuotisenr ikkaasti ja tuntevasti, hetkessä eläen.
Jos työ jää taakse ja päivä ei ole hälinän täyttämä, niin kai helposti kaipaa joitakin vaativamman tekemisen täyttämiä hetkiä ja ne motivoivat, esim. vaativammat keskustelunaiheet, joissa ihmiset jäävät miettiliäiksi, ainakin nuoremmat. Mutta jos on pää täynnä vaikeita monimutkaisia asioita, niin tekeminen takeltelee, sillä käytännön tekemiset eivtä suju ajatuskeskeisesti vaan tekemisen meininkiin aistimusten ja tunteiden tasolla upoten.
Vaikeat tunteetkin on helmpompi sulattaa, joselämän täyttää tervehenkinen tekeminen, peruseläminen mielekkyyksineen, liikuntoineen, sosiaalisine kontaketineen jne. Silloin pysyy terveempänäkin. Mutta sitä varten on liikuttava edes hiukan silloin kun siltä tuntuu, kun on mieliteko liikkua eikä ohjelmoidusti.
Kaikki eivät ole yhtä viisaita, vanhuksetkaan, ja ihmisten elämät ovat erilaisten mieltymystenmukaisten elämänalueiden varassa. Jollet pystynyt nuorempana ottamaan kaikista mallia, niin älä nytkään nojaa kaikkiin, sillä eivät he ole viisastuneet sen kummemmin kaikessa kuin sinäkään, vaikka joku yksittäinen voi olla oppinut jonkin sinulle sopivan taidon.
Yhteensopivuutta, joka ei ainakaan minun menoani haitannut, mutta olenkin vuosikymmeniä nuorempi:
http://finnishskills.blogspot.fi/2012/10/live-and-let-others-live.html
http://healthilymoral.blogspot.fi/2011/08/world-is-of-love.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti