keskiviikko 18. marraskuuta 2015

166. Suuruudenhulluus ja esikuvien tason uudelleenarviointi

Usein ihmiset eivät oikein osaa arvioida oikein toisten tasoa, mutta omansa kyllä. Niin että he voivat olettaa, etteivät toiset osaa jotakin, vaikka nämä ihan hyvin hallitsevat sen aihepiirin, ainakin monet. Niinpä he korjaavat jonkin asian omilla heikoilla taidoillaan summittain oikeaksi ja pitävät siitä suurta meteliä siksi, että luulevat sen puuttuvan toisilta. Usein on silloin jokin heidän ammatillisista tai muista esikuvistaan ollut suurin piirtein samantasoinen ja tehnyt samoin, jolloin on kyse kollektiivisesta virheestä, jota on suositeltu sen tekijöille monleta taholta.
Usein jotkut ovat taitavampia, mutteivät ole huolehtineet kaikkea, esim. siksi että korkean ikänsä vuoksi ovat jättäneet alkeisharjoitukset pois tai siksi että toisenlaisen lähestymistapansa vuoksi ja toisentasoisen tuttavapiirinsä perusteella eivät niitä tarvitse, mutta nuoremmat ja taitamattomammat tarvitsevat, ja niin tekevät suureen ääneen sellaista, mikä oikeasti olisi taitavampien juttu ja mikä on vain summittaista tai vain yksittäisten puolien osalta huolehdittu heidän oman taitotasonsa puolesta.
Monesti ihmiset arvioivat muille mahdollista omien taitojensa pohjalta, mikä johtaa harhaan, koska eri ihmisillä on eri vahvuudet ja heikkoudet. Siksi ei omien taitojensa pohjalta voi sanoa, mikä on toiselle paljon, jos tällä on eri taidot. Täytyy taitavampien arvioida noiden tekojen laatu ennen kuin voi sanoa, tekikö kunnollista. Esim. eri asioissa lahjakkailla on usein tähtitieteellisesti eri taitotaso, erisuuruiset saavutukset. Joskus on toinen kaikessa taitavampi ja joskus on toinen jossakin taitavampi muttei kaikessa.
Maailmassa suuret teot ovat yleensä suurten ihmisjoukkoje n tekemiä, ammattilaisten ym. Kukin heistä on kiinnostunut omasta osastaan, joka toki voi olla elintärkeä kokonaisuudelle, oikeuttaen heidät sanomaan, että tein sen mahdolliseksi, näitä suuria asioita ei olisi saavutettu ilman panostani. Toisaalta onko joku vaikkapa suuri kirjailija ilman luykijoidensa sivistynyttä asennetta, oman kansan valtaenemmistön mielipiteitä ja niiden takana olevaa osaamista?
Kaikkea ei voi kommunikoida kaikille. Kaikkien kuulijoiden taitotaso ei siihen riitä. Eivätkä kaikki ole riittävän kiinnostuneita ties mistä tavoittaakseen viestit oikein. Pieleen mennyt kommunikaatio ei ole suuruudenhulluutta, mutta jos suuret teot usein tehdään joukkojen voimin, niin ne jäävät tekemättä, jos kommunikaatiotaidot ja yhteispelitaidot eivät ole kyllin hyvät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti