maanantai 2. marraskuuta 2015

141. Trauma ja samalta uhalta varjeleminen

Jos ihminen kokee jotakin kamalaa tai on joutunut liian lähelle jotakin kamalaa vaaraa, hän oppii tunnistamaan sen helpommin, omin voimin varjelemaan itseään ja samantapaisessa tilanteessa olevia tuontyyppisiltä vaaroilta. Tyypillisesti siihen kuuluu, että oppii tunnistamaan jonkin piirteen ympäriustössä tai ihmisissä, mitä ennen ei huomannut ainakaan niin selvään ja mitä muut eivät kenties pane merkille yhtä hyvin. Voi myös olla, että taitojensa jakauman tai luonteensa, ihmissuhteensa, elämäntilanteensa, kulttuurinsa tms vuoksi tuo yksilö on tavallista haavoittuvampi juuri tuota vaaraa kohtaan ja niin hänen tarvitsisi saada hankituksi itselleen jokin extrasuojaus. Jollei sitä ole ja vaara jatkuu, osa muista yleensä olettaa hänen saaneen vaarasta trauman, lähinnä ne olettavat, joiden ihmisymmärrys on heikko. On myös niin, että ihmisten elämissä oletetaan olevan vastoinkäymisiä, kuin luonnostaan, melkein ilman syytä, ja toisaalta kaikella on syynsä ja voi olla, että jonkin vaaraan huomaamaan oppinut on samalla huomannut jonkins yyn siihen, miksi vanhukset sairastuvat tms, siis ison ilmiön maailmassa, ilmiön, jota vastaan olisi varjeltava monia. Toisaalta on niin, että jos jotakin aina kyttää, niin niität ulee vastaan enemmän, kun on muiden silmissä jotenkin siten harrastunut ja ikään kuin pysähtyy vaarapaikoille, muistelee niiden dynamiikkaan liittyviä asioita, mik on epäviisasta, koska se lisää noita vaaroja tuntuvasti. Mutta jotta siltä välttyisi, tarvitsisi saada vaaraan etäisyyttä tai jokin yleinen suojaus, joka pelastaa sekkä itsen että muut tuollaisilta vaaroilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti