En tiedä, miten iso osa hermostuneista ohkasista oloista ja heikotuksesta on tällaista, mutta jos ihminen on viisastunut tai viettänyt aikaa viisaammassa seurassa tai viisaampien asioiden parissa, niin jokin ennen kelvannut taitotaso, johon on luotettu esim. koulutuksen puolesta, on voinut jäädä liian heikoksi verrattuna siihen, mitä muuten olisi tarjolla, kuin olisi tyhjän päällä, ja niin tarvitsisi itselle, omille uusille taidoilleen enemmän asemaa, jotta niihin voisi luottaa käytännössä. Yksi reitti on keskustelu, toinen "Elä ja anna toisten elää"-ohjeen noudattaminen (ks. opisuomalaisuus.blogspot.fi), kolmas noiden viisaampien elämänalojen harrastajaksi lukeutuminen vanhan lokeron sijaan. Myös toisten älynlahjoja ja taitoja voi kokeilla kasvattaa: http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html ja blogin http://nopeaoppisuus.blogspot.fi ohjeet.
"Joillakin miehillä on näkökulma kovin koulutuksen mukainen,
yksioikoinen ja kapea, tilanteisiin mukautumaton, muuta elämää
ymmärtämätön. Silloin olisi hyvä heidän varioida tekemisentapaansa ja
lähestymistapaansa tervejärkisesti tilanteen mukaan: milloin on
käytännönläheisyys paikallaan, milloin hyvä muisti, milloin koulutettu
ajattelu, milloin arkijärki, liikunta, tunteet, mitä nyt sattuu
olemaankaan tilanteeseen sopivaa lähestymistapaa. Samoin myös työtä
tehdessä olisi hyvä huomioida muun elämän maisema ilmiöineen:
sosiaalisina kontakteineen, tapahtumineen, matkoineen,
lomanläheisyyksineen, jne. Niin saa harjaannutettua omaa arkijärkeään ja
elämänymmärrystään."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti