lauantai 12. joulukuuta 2015

197. Huimaus & koordinaatiokyvyn ongelmat vanhemmalla iällä ja tottumusten läpikäyminen

Vanhemmiten aika tuntuu kuluvan vikkelämmin. Siinä, missä lapsena kuklui puoli tuntia, saattaa yhtä helppoon vanhemmalla iällä kulua vuosia. Niinpä vaikka olettaa vain vähän aikaa kuluneen, saattaa jo olla ehtinyt muodostua tottumuksia ja pitkiä ajanjaksoja, jolloin ei esim. ole harrastanut liikuntaa tai ollut kovin toimelias. Pitkän nojatuolissa istuneen jäsenet kangistuvat, lämpöisessä klöhötessä huomio menee sumuisammaksi ja niin, jollei ravistaudu hereille viimeistään noustessaan tuolista, niin voi edelleen olla istumisen tavalla eikä liikkeellä olemisen ja siksi liikkuminen on kömpelöä ja aluksi voi huimata. Myös jos on tekemisissä tuttavuien tai aihepiirien kanssa, jotka eivät ole käytännönläheisiä, niin voi tehdä sen niin sujuvasti, että itsekin luulee, että kyllä tässä on käytännön elämä mukana koko ajan vaikkei ole, ja väärä perspektiivi tekemisiin tuo liikkeisiin hankaluutta ja voi huyimata. Hankalatkin päivittäiset askareet voivat vanhemmiten sujua niin tottumuksella, ettei huom,aa, miten monta hankaluutta niissä on tullut ylittäneeksi ja niin jonkin toisen taitamattomamman perspektiiviin uppoaminen voi tuoda eteen monta ongelmaa, jotka tavallisesti on vain ohittanut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti